Downwinder-SUP myrskytuulessa

June 19, 2016

Lauantaina 18.6. matalapaineen keskus toi hienon kesämyrskyn Helsingin edustalle. Illanpuolella oli hieno keli lähteä kesän ensimmäiselle SUP-downwinder seikkailulle ja tuulensuuntakin lounaasta osui juuri sopivasti Porkkala – Helsinki suunnalle.

Koska tuuli yltyi vasta illansuussa suurimpaan voimaansa ja matkaan Porkkalasta kuluisi aikaa liian paljon, päätimme hieman lyhentää reittiä ja Porkkalan kärjen sijaan lähtöpaikaksi valitsimme Bylandetin Hirsalassa. Sieltä löytyy parkkialue autolle sekä hyvä rantautumispaikka ja pienellä melonnalla pääsee aavalle Porkkalan itäpuoliselle selälle. Lounaistuuli pääsee sinne hyvin puhaltamaan ja nostamaan aaltoja Suomenlahden yli Viron rannnikolta asti ja samalla tuulen suunta on turvallinen eikä pyri kuljettamaan meitä rannikolta aavalle päin.

Valitsimme laudoiksi Fanatic Falcon Ocean Race 14’0" ja Fanatic Falcon Air 12’6" laudat, jotka molemmat ovat hyviä pitkissä aalloissa ja samalla kuitenkin haastavia tasapainoiltavia. Muuten varusteinamme oli hyvät märkäpuvut, tossut, huppu, kelluntaliivit, joissa taskut sekä Camelback reput juomavedelle. Tietysti myös kännykät vedenkestävissä taskuissa, kompassi mahdollisen huonon näkyvyyden takia ja energiapatukoita sekä suklaata. Ja aivan ehdottoman tärkeänä varusteena hyväkuntoinen karkuremmi "leash", josta vielä tuplatarkastimme kiinnityksen lautaan :-)

Stora Hamnholmenin eteläpuolelta pääsimme ensimmäisiin aaltoihin, jotka tosin vielä tuossa kohtaa olivat aika rikkonaisia. Aaltojen sekavuus todennäköisesti johtui siitä että emme vielä olleet päässeet aavalle asti ja lisäksi rannan läheisyydessä aallot ja tuuli tulevat aina hieman eri suunnista. Tuuli oli kuitenkin todella kovaa ja repivää ja surffasimme näillä aalloilla sivumyötäisessä Stora Herrön ja Rövaren saarten väliin. Pitkä Fanatic Falcon Ocean Race toimi näissä aalloissa hyvin, se suorastaan ampaisee liukuun ja tulee kiire siirtyä laudalla taaksepäin kun se puskee seuraavaan aaltoon ja sitten tiukkaa melomista ja laudalla eteenpäin jotta pääsee taas uuden aallon harjalta liukuun. Olipa haastavaa tämä ensimmäinen pätkä isoissa aalloissa ja aikamoista tasapainoilua ja tietysti useita putoamisia laudalta ja takaisin kipuamista jne. mutta niin palkitsevaa kun sitten taas pääsee useampia aaltoja peräkkäin laskettelemaan. Falcon Ocean Race on huomattavasti kiikkerämpi kuin Falcon Air, joka taas lähtee selvästi tahmeammin liukuun ja puskee herkemmin aallon sisään, jos ei ole tarkkana laudalla eteen-taakse liikkumisen kanssa.

Tämän jakson jälkeen alkaisi todellinen koettelemus, totesimme, kun hetken levähdimme Kaparen saaren suojassa ja katselimme kunnioituksella Rövaren saaren rantaan iskeytyviä lähes vapaasti koko Suomenlahden mitalta saapuvia “Mörköjä”. Aallothan rantaa lähestyessään ja matalamman ranta-alueen kohdatessaan lyhenevät ja kasvattavat korkeutta ja näin rantojen läheisyydessä niiden suuruus vielä korostuu.

Lähdimme haastamaan merta ja meloimme polviltaan sivuvastaiseen, jotta vältimme ajautumasta Rövaren saaren rantaan murtuvien aaltojen mukana. Todella vaikea arvioida tarkasti aaltojen suuruutta, mutta jos aalto murtuu vaahtopäiseksi lipaksi aavalla täällä Suomen rannikolla, niin kyllä silloin aallon korkeus mitataan useissa metreissä ja tällaisia saimme vastaamme. Adrenaliini oli huipussaan, kun vihdoin selvisimme riittävän etäälle kohti etelää ja uskalsimme kääntyä tuulen ja aaltojen vietäväksi Kytön selällä kohti Lehtisaaria.

Nyt aallot jo huomattavasti selkeämpiä ja hienoa oli surffata aaltojen mukana, vaikka tasapainoilu olikin todella haastavaa ja kaatumisia tuli useita. Huomasin että näin kesän ensimmäisellä downwinder reissulla kunto ei vielä ole ihan kohdallaan ja aina kaatumisen jälkeen täytyi jonkin aikaa hengähtää, kun vihdoin oli taas päässyt laudan päälle kipuamaan aallokossa ja tuulessa. Kevyt Fanatic Falcon Air lautaan ottaa tuuli todella rajusti ja kun menettää tasapainon, niin lauta suorastaan lähtee lentoon tuulen mukana ja ilman karkuremmiä, ei olisi mitään mahdollisuuksia saada lautaa uimalla kiinni. Pikkuhiljaa tuntuma alkoi taas palata ja saimme pitkiä jaksoja kaatumatta surffata aallon toisensa perään, kunnes taas hetken herpaantumisen seurauksena pieni uintireissu ja nautinto jatkui. Kova Falcon Ocean Race kulkee aivan eri vauhtia kuin tämä ilmatäytteinen malli ja minulla oli täysi työ yrittää pysyä perässä, tosin osa hitaudestani johtui useammista kaatumisista ;-)

Vihdoin pääsimme Ison Lehtisaaren ja Gåsgrundet saaren väliin hengähtämään. Meloimme Gåsgrundetin suojaisaan pienvenesatamaan pitämään pienen tauon ja herätimme sinne rantautuneissa veneilijöissä ihmetystä sekä ehkä jonkinmoista kunnioitustakin vaikka varmaankin todellisuudessa pitivät meitä täysin kaheleina. Kysyivät mihin olemme seuraavaksi matkalla ja kun kerroimme suuntaavamme kohti ulkomerta ja sieltä sitten kohti Keilaniemeä, niin pudistelivat päätään ihmetyksestä. Ison Lehtisaaren eteläpuolella on Sumparen niminen saari ja sen eteläpuolella ei ole saaria enää ollenkaan, eli jälleen koko Suomenlahden mitalta pääsevät aallot iskeytymään rantakallioihin. Sinne siis suuntasimme ja kyllä oli aalloilla kokoa jos ottamastamme kuvasta voi jotain päätellä, niin aallon huipulta pohjalle oli matkaa noin kolme kertaa pituutemme, eli kuutisen metriä !

Tässä jälleen muistutimme itsellemme että on tärkeää lähteä ensin ottamaan riittävästi etäisyyttä rantakallioihin ja sitten etsimmään sopiva ajolinja, jolla välttää rannan ja toisaalta myös mahdolliset matalikot , joihin aallot tyrskyävät. Tämä oli retkemme viimeinen isojen aaltojen pätkä ja loppu oli ensin hienoisessa sivutuulessa kohti Miessaarta ja sitten nautinnollista myötätuulta miellyttävissä aalloissa NJK:n satama-altaan kautta Munkkiniemeen Twentyknotsin tukikohtaan.

Matkalla Miessaaren paikkeilla merivartioston vene kävi ystävällisesti tarkastamassa että meillä oli kaikki kunnossa. Muita merelläliikkujia tämän matkan aikana emme nähneetkään …

Kokonaismatkaksi lopulta tuli noin 26km ja aikaa meni reilu 4 tuntia, taukoineen, nestettä kului pari litraa ja suklaata puoli kiloa.