SUP & Ski
Lyngenin niemen pohjoisimmassa kärjessä, niin pitkällä kuin autolla pääsee on Nord-Lenangen kylä. Alueelle tyypillistä on rykelmä lumihuippuisia vajaan kilometrin korkuisia vuoria, pieni satama ja merta joka puolella. Edessä aukeaa Jäämeri ja ennen aavaa merta on vain mystinen Nord-Fugloya saari, jonka rannat nousevat pystysuorina suoraan merestä ja päätyvät noin 700m korkeisiin lumihuippuihin.
Saavuimme jo edellisenä iltana tavoitteenamme skinnata ylös Russelfjellet vuorelle, josta aukeaa huikeat näkymät Lyngenin Alpeille ja merelle. Russelfjellet vuori on “kraaterimainen” jyrkkäseinäinen ja keskellä on ylänköjärvi. Reitti ylös on helppo noin 25 asteinen nousu ja huipulta on kaksi suositeltua reittiä alas, toinen nousureittiä palaten ja toinen vaikeampi noin 30-35 asteinen pudotus suoraan Nord-Lenangen kylään. Vaikka reitti on helppo tai ehkä juuri siksi, vajaa viikko ennen skinnauspäiväämme vuorella kuoli saksalaisturisti. Hän oli noussut huipulle ja mennyt liian lähelle reunaa lumilipan päälle. Lumilippa olikin sitten pettänyt ja mies oli pudonnut kivikkoon sekä hautautunut aiheuttamaansa lumivyöryyn ja menehtynyt.
Koko yön tuuli oli raju ja yösijamme virkaa tekevä matkailuautomme huojui ja vapisi. Muuten yö oli kyllä komea revontulineen. Aamulla tuuli näytti rauhoittuneen, mutta rähmää tuli taivaalta, pilvet roikkuivat alhaalla ja skinnausreissumme ennuste näytti huonolta. Sää kuitenkin selkeni ja lähdimme nousemaan auringonpaisteessa ja mahtavassa lämpöisessä kelissä.
Lyngenin nopeasti muuttuvat säätilat yllättivät jälleen ja jo noin puolentoista tunnin nousun jälkeen tuuli oli yltynyt lähes 20ms lukemiin. Lunta ja räntää tuli vaakasuorassa, näkyvyys oli hyvin huono ja huipulla varmasti olematon. Muistelimme saksalaismiehen kohtaloa ja teimme viisaan päätöksen palata tällä kertaa takaisin alas.
Alhaalla meren rannassa keli olikin poutainen ja päätimme lounaan jälkeen käyttää tilanteen hyväksemme ja toteuttaa suunnittelemamme SUPpailun jäämerellä.
Meillä oli mukanamme kaksi uusinta mallia pumpattavista Fanatic Ray Air SUP-laudoistamme, joustavat ja hengittävät kuivapuvut sekä kunnon Fanatic hiilarimelat, ei siis välineistä jäisi tämäkään kokemus kiinni ☺. Kuivapukumme ovat erityisesti SUP-lautailuun ja muuhunkin kylmien vesien harrastamiseen kehitetyt asusteet. Puvut ovat hengittäviä, mutta myös täysin vedenpitäviä, hihansuita ja kaulamansettia lukuunottamatta. Kohtuullisen turvallista siis, varsinkin kun olimme lisäksi kahdestaan vesillä ja maissakin tieto, mihin olimme menossa. On aina tärkeää tiedostaa mahdolliset riskit ja vaarat sekä varautua niihin, varsinkin kun on menossa ennestään tuntemattomille alueille.
Nämä uudet pumpattavat SUP-laudat ovat kyllä mainioita, tilaa vievät vain suurehkon rinkan verran ja ovat melontakunnossa helposti noin varttitunnin valmistelun jälkeen. Etenkin tämmöisellä reissulla, kun harrastevälineitä tahtoo olla muutenkin mukana ihan liiankin kanssa.
Vesille päästyämme nautiskelimme melontakokemuksestamme hyisessä jäämeressä. Vesi on uskomattoman kirkasta, mutta myös kylmää, olivathan vuonojen pohjukat osin jäässä ja kylminä aamuina valtaosin riitteessä. Annoimme tuulen kuljettaa meitä, mutta pysyimme visusti rannan tuntumassa. Näin tarpeen tullen pääsisimme takaisin rantaan, jos tuuli yltyisi liikaa, kuten se täällä saattaa tehdä hyvinkin nopeasti.
Merellä on hiljaista tähän aikaan vuodesta myös täällä Norjassa. Yksi kalastusalus puski sisään aavalta ja yksi purjevene moottorin avulla lähestyi myös vuonon pohjaa, mutta muuten vesilintuja lukuunottamatta ei kukaan meitä häirinnyt.
Kuivapuvut olivat tähän säätilaan aivan ehdottoman hyviä ja toimivia. Alle laitoimme lämpimän villakerraston, villasukat ja pipon päähän hupun alle. Vaikka meloimme toista tuntia, ei kerrastomme ollut hiestä märkänä ja ainoat märäksi kostuneet olivat hanskat sekä kengät.
Eipä olisi aamulla herätessä taas arvannut, mitä edestämme löydämme täällä Norjassa.
Yksi maisema, kahdet välineet ja kaksi täysin eri elementtiä … huikeaa ☺
© 2024 TwentyKnots.
